Kuuraparta rantaniityllä

Syksyn ensi pakkaset ovat saapuneet kuin varkain, ja luonto on siirtynyt pikkuhiljaa lepoon ja uneen.

Rantaniitty on pukeutunut yöllä kuuraan. Aamun aurinko sirittelee ja heittää kalpeita säteitään. Uneliaalta tuntuu sekin, kun se pikkuhiljaa nostaa päätään rannan takaa.

Pikkuhiljaa aamunkoi kirkastuu ja kirpeä syyspäivä hiipii uuteen päivään.

Mitä syksy merkitsee sinulle?

Maailma lasipallossa

Muistoja kesältä.

Orvokkien keskellä kukka-asetelmassa on lasisia palloja kasteluvahteina. Pallot ovat sekä koristeita, että työmyyriä, eli ne luovuttavat hitaasti vettä kesäkukille. Vahdit täytetään siis vedellä, ja sen lasinen kapea jalka työnnetään kukkamultaan. Mukavasti ne pitivät kosteuden yli viikonkin ajan kukkaämpärissä. Itselläni oli näitä 2 / asetelma.

Pallojen sisälle oli mukava kurkistaa kameralla. Maailma kääntyy niissä hauskasti ylösalaisin ja kukat saavat aivan uudenlaisia muotoja. Näitä oli mukava valokuvata.

Lasipallot ostettu Raumalta Muurlan lasin Pop up -myymälästä. Kyseinen tuote taisi saada myös jonkun tunnustuksen - mikä se olikaan, kertokaa joku, jos muistatte.

Joka tapauksessa - kaunis ja hyödyllinen.

(Ei mainos.)

Tuunaus: Kelkka sai harmaan hunnun

Wanha kelkka on löytänyt luokseni Hämeenlinnan antiikkiliikkeestä. Se on ollut pihalla kesät talvet jo muutamia vuosia. Sitä olen öljynnyt, jopa tervannyt aidolla tervalla muutamia kertoja, mutta tuntuu, että suoja on aina talven aikana haihtunut.

Kelkka on ollut alunalkaen punertava ja siihen on vuosien varrella jotain ruskeaakin päälle sudittu. Pidentääkseni sen ikää, kokeilin vaihtaa sen väriä ja heittää siihen terassin öljyämisestä jäänyttä harmaata atrasiitti-öljyä. Alkuun huolellinen hionta ja pölyjen poisto - ja sitten vaan sutimaan.

Jo aiemmin wanhan kelkan jalkaset oli ruosteesta hiomalla poistettu ja sen jälkeen sprayattu mustalla pohjamaalilla, ja maalattu sitten mustalla metalliin sopivalla maalilla. Näin varmistelen, että ruoste ei kokonaan syö kelkkavanhusta.

Kelkka palvelee kesällä kukka-asetuksia. Tällä hetkellä kelkka on heinäseipäistä kootun "kolmion" alla, josta lisää blogissani myöhemmin.

On mukavaa miettiä, miten tämä pikkukelkka on palvellut pieniä lapsia lumileikeissä. Nyt se saa somistaa pihaani, Kustavin merellisissä maisemissa ja kallioilla.

(Tämä tuunaus on tehty viime kesänä.)

Minä, Merikaisla - ensimmäinen julkaisuni

Merikaisla tuulessa
 - saaristolaiselämän heijastuksia ja kädenjälkiä

Rakastan tyrskyjen kuohuntaa, iltatuulen lempeää hyväilyä, auringon pisaroita ja laineiden liplatusta. Kallioiden karheaa pintaa, lintujen valkeaa lentoa. Jäähileitä kaislikossa, pakkasöiden tuikkivaa tähtitaivasta. Meren tuoksua ja sinisen illan hiljaisuutta.

Näistä asioista ammennan elämääni voimaa ja saaristolaisblogiini ideoita. Haluan jakaa kanssasi rantatilan puuhastelua, käden töitä, tuunauksia, sisustusideoita. Vanhojen esineiden tarinoita, huonekalujen ja tavaroiden uutta elämää.

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni blogissani. Tervetuloa kanssani Kustaviin. Luonnon ja mielen ja maisemiin!


"Olen kaisla tuulessa, myrskyssä kieppuva höyhen. Levoton meri, alati muotoaan muuttava." - Merikaisla